Kronikka 60 - vuotiaasta KIllasta


KARJALAN-POIKIEN KILTA KUUSIKYMMENTÄVUOTTA

Historiikista kopsaellen kirjoittanut Hannu Virolainen,


1.
Vuosia on vietetty, kuusikymmentä kulutettu, uurastuksessa uroksien, ahkeroinnissa aikamiesten, kanssa kavereiden,keralla koopeekoon, turvaksi tunturimaalle, varjelijaksi vaaroillemme, soillemme suojelijaksi,vainoajilta vapahaksi, iloiseksi Isänmaaksi.

Naisetkin naurusuiset,ilakoivin ilosilmin,kera miesten kumppaneina,hiiltä samaa himoitsivat,sauhuttivat sysimustaa.

Palatkaamme pakinassa,alkujuuriin astukaamme,rustaellen kronikkata,lisäellen lausehia.
Karjalan- Poikien Kilta,airut arvomaailman,ystävien yhdistys,kerho kavereiden,aate apua antava,yhteisöjä yhdistävä,ilo illanvietoille,mukaville menoille.


Tämä ymmärrys ystävillä,taju tosi tuttavilla,se kun päättivät perustaa,rohkeasti rustaella,yhteistoiminta elimen,maanpuolustusjärjestön.


2.

Ajat on aamuja ajelleet,tiimat työtänsä tehneet,muuttaneet maailman menoa,pahaisesti pelotelleet.

Silti Suomen kansa,rahvas täällä rajamailla,esi-isien ilman alla,korvessa kurjan Karjalan,uskonut on uhrimieleen,kaiken tiijon Kaitselmukseen,Ukko Ylijumalaan.


Auttoivat nämä aatteet,turvalliset taattojemme,äänet armaat äitiemme,historia heimojemme,laittelemaan lausehia,paukuttamaan paperille,kirjailemaan kaikki tiedot,Killanpoikien peleistä,Karjalaisten kaverien,tekosista tovereiden.


Kolmin ensin kokosivat,alkuajat ahnehtivat,veljet viisaat viivoittivat:Ensimmäisenä esitän,mainitsenpa majurin,Ripatin ripeänlaisen.Touhusi toisena Jorma,muisteli menneitä Mustonen.Kolmantena kumppanina,oli otsallaan osaava,Harri hyvä Hentunen.


Neljäkymmentä naputtivat,kynä sauhuten kyhäilivät,viivoittivat vikkelästi,kokosivat, kasasivat,jäsentelivät järjestöt,vuodet kaikki valjastivat.


Sitten Luoja lisää antoi,tiputteli tiimojansa,ahkerille aimo määrän,tuleville tutkijoille,kaksikymmentä kasvatteli.


Näin siis päästiin tähän päivään,näppituntumaan tupsahdettiin.


3.

Historiaa myös hamusivat,tahtoivat tutuksi tuoda,kertoa kaikille kavereille,sanaella siskoillekin,kahdenkymmen kerkimykset,tiedot toenperäiset,nämä miekkoset mukavat,ahkeruuden airueet,kynttilät kansan kyvykkäät,opettajat oivalliset.


Pyydettiin nöyrästi noita,innokkaita ihmisiä,jatkamaan juttua jäsenistä,kertomuksia Killasta.


Ryhtyi rehtori raaputtamaan,näppisormin Norismaa,ei tämä Harri haparoinut,takellellut tarttuessaan,kynänvarteen kyvykäs.


Kaverina kirjoitteli,laati lauseita Laakkonen,ponteva Pekka poika ,sanaseppo sukkela.

Näistäpä sitten kopsaelin,poimin tiedot paperilta,anekdootit asettelin.


Sukellan siis sukkelasti,tästä ajasta aiemmaksi,hyppään huomisen taakse,loikaten laatuajalle,viisikymmentä luvulle.


Tämä luku lueteltu,kuutosella korjattu,eettisiäkin esitteli,totisia tapahtumia:kertoo näet kirjasodasta,vainosta Väinö Linnan.


Sinä vuonna saatettihin,julkaistiin Jermujen jutut,Tuntemattoman toverin,sotilaiden suakkunat,vaiheet velikultien.

4.

Samana vuonna saapasteli,saapui silloin sankareita,Rokan laisia läjällinen,katras Karjalantalolle.


Siinä sitten pohdittihin,hengen paloa heräteltiin,puitiin puolustustahtoa.


Aikansa kun arveltiin,tuumittiin totisin naamoin,tultiin tuttuun tulokseen,perustamiseen päädyttiin,synnyttämään sorja sakki,yhteiselin ylevä:Karjalan- Poikien Kilta.


Saatiin samalla sisaria,joukkoon jokunenkin,sylikummeja suloisia,siloposki siskoksia,ystäviä ylenmäärin,julmetusti järjestöjä.


Isäksi ilmineerautui,lutviutui luutnantti,tuo Erkki Rouhiainen,palkkatarkastaja tarkka.


Toki jouduttiin jorisemaan,pakisemaan paljonkin,pohtimaan perimmäisiä,keskustelemaan kerkeästi,väittelemäänkin vähäsen-kunnes Otva osattihin,kesytettiin koskien kuohut,saatiin järjestö jaloilleen,yhdistettyä yhdistykset,tottumukset toiminnalle.


Alkoi asiat asettua,kasaantua kokemukset,tuli tutuiksi tapahtumat,vuosittaiset virikkeet,Kiltalaisten kisailut.


5.

Näistä varmaan näpsäkkäin,tapahtuma toenperrään,on tämä olevainen,Jotos jokamiehen,erähengen esiin tuova,apteekkarin akkiloima,masinoima Mannelinin.


Nämä retket riemukkaat,viikonlopun vaellukset,yhdistävät ystäviä,viihdyttävät veljiä.


Poimitaan pikku episodi,anekdootti alkuajan,illanvieton ihastus,piristys poikaporukan:

Oli ihana ilta,ehtoo elokuun,kuun kehräämä silta,syleilee lahden suun,pimenee järven pinta,väräjää varjot puun,kumottaa vaaran rinta,tyynenä tuutii laine,pullossa loiskii aine.


Hehkuu nuotio nokinen,armasta unta houkuttaen.Rätisee kuiva halko,tyhjänä seisoo lippusalko.


Hiljaista on kuin hiirten maassa,paikallaan nuokkuu hevoset haassa.Kipittää kipinät pimeyttä kohti,kuin tähtisadetta taivaalle loihti.


Rikkoutuu rauha rakennettu,mustuu pannussa vehnälettu,kun kurahtaa järveltä kurttu,ääni tuo haikea, monille tuttu.Raimoko siellä lurittaa,haitariaan taas kurittaa?


6.

Ei ole pimeydellä rajaa,varjot toisilleen rakentaa majaa,yhtyvät aamu ja ilta,kuin Karjalan-Poikien Kilta.


Esiin työntyy veneen keula,halkoo vettä kuin parsinneula.Kuuluu vain vieno liplutus,kuin metsätonttujen sipsutus.


Herättää ääni horroksesta Heikin,poskella jälki nokisen meikin.Nostaa nokkaansa nykeröistä,alhaalta vatsavöistä.Silmät ammolleen asettuu,loksahtaa mieheltä suu,auki ammolleen lukittuu,kirahtaa käheä kulkku:


”Kahtokkee, vennees on julkku,tuo ei oo aenakaan punatulkku,vaan aivan ihana tökötys,nyt loppu pojat mökötys!

Ei oo totta toenperrään,pelekään jotta kohta herrään!Siellä seisoo satumainen,vähäpukeinen nainen!Muistuttaa ihan Rusasta,tuttua oopperamusasta,sitä, sitä ihanoo,sitä... sitä Johannoo,vuan on tämä sielulle mannoo,pittää ihan vannoo!”


Ei ennee muista miehet jannoo,ei tule suusta yhtään sannoo,kun Johanna aarian aloittaa,yöhön lauluaan loilottaa.


Myhäilee Harri hillitystiHentunen hymyillen hyrisee:”Saatiinpa pojat pomppimaan,herätettyä hyväkkäät!Siinäpä heille silmänruokaa,makiaa mahantäyveltä!”


7.

Siunaili myös Suomi-Pojat,ahnehti Ahas armahasti,villisti vilkkui Villemin silmä,kosteutta kaipasi kaula,kuiva oli kuin taula.


Kuivahti myös kyynelkulma,poskipäälle pullahtanut,joka oli osannut,itseksensä ilmaantunut,aamuisessa autereessa,lipunnoston lomassa.Siellä kun sanottiin sanoja,runomuodossa rutistiin:


”Te veljet vakaat vaikkoset,Suomi-Poika sotilaat,kumarramme kiitoksemme,pokkaamme perin juurin!


Tässä lipussa liehuvassa,vaattehessa vapauden,osa on teidänkin sydäntä,sinistä ja valkoista.


Nämä värit näkyväiset,laidat Viron lipun,tutut sekä turvalliset,Suomessakin siunatut.Keskimmäinen kertokoon,ilmentäköön ikuisesti,että suremme suuresti,kaipaamme kaatuneitanne,vainajianne vaalimme!”


Vuodet täällä kun vierähtää,tiimat taakse toisiensa,Korkein kutsui kumppanikseen,ilmoihin Ikuisen idän,vapauttaen veteraanit,seppelein sielut sinetöi.


Sieltä katsovat kamaraamme,alas alhon asukkaita,Killan potria poikia,naisia niin näpsäköitä.Hymyävät hellät hiihtäjille,taapertajille tanssiaisten. Siellä sitä Cicapoidaan,mennään menuettia,


8.

Opein Leenan liihotellaan,julistaen juhlamieltä,Itsenäisyyttä iloiten.


Tanssin kautta kurvatkaamme,palatkaamme ponnistuksiin,saavutuksiin sankarien,muistamisiin moninaisiin.


Aika ei riitä riimitellä,kertoa kaikista kuulijoille.


Jos nyt kuitenkin kaikitenkin,muutaman nimen nitistän,arkille tähän ahistan,pistän puhtaalle paperille,kunnioittaen kerron:Minun aikani ahkerista,aikaan saavista sankareista,mieleen muljahtaa mukava,se on hyvä Hyttinen Seppo suurisieluinen,sihteerimme sirkeä.Laanisen Karikin laatuisa,Koskivirran rauhaisa Raimo,sekä mainio Mikkola,Jouko joviaalinen.


Nämä kaksi kumppania,viimeisenä virkatut,mainesanoilla mainitut,osallisina ovat olleet,jokaisessa Jotoksessa,neljäkymmentä niputtaneet,vuosikymmentä kokeneet,työtänsä tehneet tarmolla,uhrimielellä uurastaneet.


Voi, voi kuulkaa veikkoset,salissa olevat sisaret,olennaisia olette kaikki,rehtejä relevantteja.


Ymmärtänette yskimättä,pahoittamatta mieliänne,jos en nimeltä jokaista,pistänyt persoonaa paperille,kertonut kuulijakunnalle.


9.

Yhden kuitenkin kaivaisin,kurkkaisin alle kiven,mullan alta muljauttaisin,sankarin suuren Karjalan,kauhun kasakoiden,Olli-poika ovelan,taitavan Tiijana Tiaisen;Kahakoi hän kasakan kanssa.Iskuissa Iivanan keralla,siinä synkässä sodassa,jossa kelvoton kuningas,sekä Linspora lihava,Suomi-Neijon susille suisti,heitti hurtalle heleän,kaunoisen idän jätille.


Muistoksi tälle miehelle,räätälin oppi-pojalleSuomen-Sodan sankarille,pystytti Kilta pirtin,Ylämyllylle ylevän.


Muistaen nämä saavutukset,Ruotsinkin raa`at ajat,vainot vakavat Venäjän,emme ymmärrä yritystä,valtiovallan vimmaisuutta,antaa arvomme avoimeksi,puolustukselle puhtahaksi,vapahaksi vainoajalle,raukat rajamme rakkaat.


Yhtä myötä ylentävää,herätystä hengelle,iloisuutta ihmisille,juhlillekin juhlamieltä,musikaallista minuuta,kasvua kulttuurin saralla,edustaa sotilas-soittokunta,puhallukset perinteiden,äänet Äänisen aallon.


Teki Kilta kaikkensa,ylen määrin yritti,pelastaa prikaatimme,soittokunnan säilyttää.
Suuremmat voimat vastustivat,hylkäsivät hyväkkäät,poliitikot pisteen pisti.


10.

Näin olen kirjaimin keplotellut,lainaillut laatusanoja,tutkimisia toisten,tulevaisuutta tietämättä,menneisyyttä muistellen.


Tämä kai ilmentää ihmisyyttä,todistaa tunteenpaloa,eläimistä meidät erottaapi,susilaumasta loitontaa,jotka joka hetki,nykyajassa nyhjöttävät,ajan hetkessä hengittävät.


Vakaumus on ihmisillä,kansalla se katsomus,että historian havainnointi,järkevä tieto, tiedostaminen,turvautuminen tulevaan,kansallistuntoa kasvattavi,vahvistaapi vakaumusta.


Näin on tultu tunnelin päähän,päästy perille pisteen,loppulauseen loihdintaan,virkkeesehen viimeiseen,kokoavaan kerrontaan:


Kansan kyky ja tahto,pyhästi pyrkimys pysyvään,tehdä jotain tarpeellista,suuriarvoista suunnitella,hyväksi hengen ja heimon,ihmiskunnan iloksi,auttaa meitä jaksamaan,uskollisesti uurastamaan,tekemään työtä tarpeellista,Isänmaamme iloksi,turvaksi tuleville,kaikille Karjalan-Pojille.